Nainen katsoo lähijunassa taakseen ja kun siellä ei ole ketään, hän näyttää vieressään istuvalle vanhemmalle naiselle monistenippua ja sanoo: "Täällä minä opiskelen." Hän piilottaa nipun nopeasti laukkuunsa. Vanhempi nainen mutisee jonkin kunnioittavan sanan. Opiskelija vaivaantuu, vilkaisee minua, joka istun polvet kiinni hänen polvissaan. "Eikun", hän sanoo ja sanoo jonkin hälinään katoavan nimen. Kumpikin vaikuttaa kovin vaikuttuneelta.

Minä luin kirjaa, jossa toisiaan seuraavat lauseet eivät liittyneet toisiinsa ja silmiini särki, jos en olisi tiennyt olevani väsynyt, olisin luullut purskahtavani itkuun. Jos sitä purskahtamiseksi voi sanoa.