Nykyajan laituri, sama virta

Minä näen tyhjiä laseja keräävän myyjän keräävän roskia hampaidensa välistä. Minä näen poskilla vanhan viehättävän aknen. Ja naisen, jolla on Jutta Urpilaisen suu, nostelevan olkapäitään kolme kertaa musiikin tahtiin kun hän on lukenut tekstiviestin ja ystävä tuo hänen pöytäänsä valkoviiniä ja jäitä. Näen langat taivasta vasten, jotka torjuvat lintuja, sormuksen missä tahansa sormessa, ja toivon, ettei kukaan näe minua.