Näin ikkunasta, että hän istuu keittiön pöydän ääressä. Olin hänelle sietämättömän vihainen. Kun menin sisälle, riisuin kenkäni ja heitin ne terassilta ulos.

Etsin isiäitiä vähän joka puolelta, mutta siedän koko ajan vähemmän isällistä, äidillistä, opettavaista käytöstä minua kohtaan. Jos en olisi näin sosiaalisesti rajoittunut, joutuisin inhoamaan itseäni enemmän (johtuen tilanteista, joihin ajautuisin, kaikesta harmista). Tosin määrällinen lopputulos olisi silti todennäköisesti sama.

Mies, jonka hampaiden välit olivat mustat, sanoi että saan kaiken anteeksi eikä minulla ole mitään hätää. Aivan niin.