Kun matkasin toista kertaa yliopistolle, näin miehen ja kaksi lasta junaraiteiden vieressä. Mies puhui puhelimeen ja katseli huolestuneesti ympärilleen. Ehkä he olivat lähteneet kävelemään asemalle, mutta tajunneet matkalla, etteivät ehdi millään junaan. Joten he toivovat junan pysähtyvän nappaamaan heidät matkalta mukaan. Tai sitten he olivat junabongareita. Mutta kaikki todisteet puhuvat edellisen puolesta: tyttö tapaili surumielisiä, epävireisiä sointuja huuliharpustaan, poika piti molemmin käsin kiinni aidasta ikään kuin se olisi ollut heidän ainoa esteensä matkalla Helsinkiin, jotain, jota he eivät odottaneet.