Pari, kolme kuukautta minua vaivannut vanhuudentunne ei näytä olevan väistymässä. Hullua: en pidä ikäisiäni enkä minua vanhempiakaan tuttuja mitenkään vanhoina. Enkä ole koskaan ihannoinut nuoruutta enkä aio sitä vieläkään tehdä. Väite, että ihminen on niin vanha kuin miltä hänestä tuntuu, ei toimi nyt siinä piristävässä, alkuperäisessä merkityksessä ollenkaan. Katselin saavutuksiani, huomasin ettei niitä ole, eikä tule olemaankaan, myöhäistä.

Oikeastaan kyse ei olekaan vanhuudesta, vaan siitä että on kuin linttaan astutut lenkkarit. Eikä näistä asioista ole mitään syytä puhua.