Merestä nostimme pieniä kilpikonnia, jotka purivat käsivarteen, ulostivat haavan täyteen mustaa paskaa, harsivat umpeen. Inhottavia elukoita.
Katselin pukuhuoneessa miestä, joka ei puhunut mitään. Sellainen hiljainen tyyppi. Hänestä näki, ettei hänen päänsä ollut yhtään hiljainen, hänen silmänsä hyppivät vaikka tuijottivat suunnilleen vain suoraan eteensä. Tiedän tyypin. Ääh, en minä tiedä mitään.
Tänään aurinko paistoi kirkkaana. Se löyhkäsi. Se haisi pinttyneeltä pölyltä.
Bussi oli myöhässä.
Luen Tule takaisin pikku Shebaa ihan väärällä tavalla, ohimennen ja kaiken hyvän lisäksi tenttiopuksena. Mutta muistin sinut siitä. Pidän.
VastaaPoistaHienoa! Luin sitä jouluna kun matkasin bussilla töihin. Yleensä ehdin lukea sarjan välillä koti-keskusta, toisen sarjan välillä keskusta-työpaikka. Uudestaan ja uudestaan. Sheba ei silti tullut takaisin, kasvoton, nimetön.
VastaaPoista