"Time - In Quaaludes and red wine"...
"The aspirations of yesterday were valid for yesterday's ego, not for to-day's. We are disappointed at the nullity of what we are pleased to call attainment. But what is attainment? The identification of the subject with the object of his desire. The subject has died - and perhaps many times- on the way. For subject B to be disappointed by the banality of an object chosen by subject A is as illogical as to expect one's hunger to be dissipated by the spectacle of Uncle eating his dinner." - Beckett: Proust...
Olen kuunnellut niin monta keskustelua etten muista, missä niistä olen itse ollut mukana, jos yhdessäkään. Minulla ei ole mitään sanottavaa mihinkään. Minä en tiedä en mistään mitään. Teidän palapelinne ovat niin valmiita. Teidän elämänne eivät kaipaa mitään. Kaikki muut ovat silmieni oksennusta, tai niin silmäni uskottelevat, niillä ei ole tuntoaistia.
Enää ei ole aikaa istua jonkun luona miettimässä, että mitä sitä tekisi. Tai kysyä keneltäkään. Tarttua lähimpää ohikulkevaa äitiä hihasta ja sanoa: keksi minulle jotain tekemistä. Se alkaa sitä paitsi kuulostaa kovin kaksimieliseltä. Sitä voisi juosta pöydän ympäri ja laulella loruja, mutta se kaikki on jäänyt lapsuuteen. Ehkä sen vuoksi on keksitty litkut ja pillerit. Ihmisen ikiaikainen halu päihtyä on ehkä yhtä kuin hänen ikiaikainen taipumuksensa kasvaa jonkin sortin aikuiseksi. Mutta minä en pidä lapsista enkä vanhuksista enkä aikuisista...
Mutta "tiedostamattomat ja hyvin tietoiset,tiedostamattomat ja hyvin tietoiset,
ne jotka eivät ole ottaneet sitä minkä ovat saapa, ja ne jotka autuaasti ovat hukanneet minkä saivat" ...
Jää kesken.
vaikka kaikki jääkin kesken, elää jossain toivo siitä, että päivä päivältä asiat kehittyvät piirun verran oikeammanlaisiksi.
VastaaPoista(ilmeistä on, että olemme vielä täällä.)
entä jos lähdetään jonain päivänä kaivelemaan nenää, naureskelemaan rasittavasti hohotellen? tai pelaamaan shakkia.
Ainakaan kaikki ei tunnu menevän huonompaan suuntaan. Ei läheskään kaikki.
VastaaPoistaEikä keskeneräisyyden pitäisi antaa häiritä. Se on omanlaisensa estetiikka, hyvä sellainen.
Eikö voisi pelata shakkia JA nauraa rasittavasti? Jokaista onnistunutta ja epäonnistunutta siirtoa seuraisi selkeästi erottuva hoHOO, joka ärsyttäisi sivistyneempiä. Se olisi hauskaa.
varsinkin toisen epäonnistunutta siirtoa, sitä seuraisi mahtava Hohhohhohhoo. kumpuaisi palleasta niin että olsi pidettävä kiinni. paino parittomilla iskuilla. se olsi varsin hubaa se.
VastaaPoistakoska tahansa!