Huomasin, että verrattuna parin vuoden takaisen tilaan pääni on harvinaisen selkeä. Pystyn ymmärtämään asioita. Pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa, jotenkuten. Ymmärrän mistä elokuvat kertovat, helpot elokuvat siis. Harmi kyllä, koska aiemmat marginaaliset tulkintani olivat huvittavia eivätkä perustuneet mihinkään yhteisöllisyyteen. Mutta on mukava ymmärtää asioita. Olin kuvitellut, että suunta olisi päinvastainen. Ehkä tämä on vain jokin väliaikainen selkeyden tila, joka vielä parhaassa tai pahimmassa tapauksessa perustuu rankkaan illuusioon.