nyt on käynyt niin Hullusti, että me minun hyväsydämisen Serkkuni kanssa seurataan molemmat innokkaina tätä sinun kirjoitteluasi. ja mietitään ja pähkäillään et kuka sie oot. kun sie voisit olla ja sitten et kuitenkaan.
no minä lupasin hoitaa likaset hommat aluksi ja selvittää että kuka sinä olet ja oletko oletko jostain päin tamperetta kenties (kun miten minulla on sellainen ajatus vain päässä?)
ja SerkkuHyvä hoitaa sitten loput.
nyt kun tämän luin, niin Saattaa kuullostaa aika pelottavalle. mutta tämä on nyt Missio. ja me halutaan pelastaa sut! (sitä sä olet vain odottanut koko ajan, et vain ehkä tiennyt sitä itse vielä)
päätä eikä häntää näy taaskaan olevan (rönsyily on taitolaji) joten lopetan tähän nyt.
melkein.
olen nyt taas saanut aikaan sopan ja sekoittanut sinne sormeni. ihan kuin ne eivät vielä missään sopassa olisi ennestään.
(serkku, sano sinä jotain kaunista ja hienoa tähän väliin)
Teidän kommenttinne oli minusta jotenkin hulvaton. Vaikea sanoa miksi, mutta ei se minusta pelottavalta kuulostanut. Paitsi se, että tarvitsen pelastusta, se kuulostaa aina epäilyttävältä. Vaikka en minä sitä oikeastaan kiellä, mutta kun ei sitä koskaan tiedä, että mihin sitä tästä pitäisi pelastua.
Siitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että voisin olla ja en sitten kuitenkaan. Vähän minkä suhteen tahansa.
Kumma juttu.
Mutta hei, olen Joni, ja Tampereella minä tosiaan asun.
Totta, en käytä kalastaessa pelastusliivejä, enkä pyöräillessä kypärää. Mutta entä te? Sanni, luin sinun juttujasi (jotka olivat hienoja, kauniita ja hulvattomia), et sinäkään vaikuta rannalla seisojalta.
asetit hyvän kysymyksen, et tiedäkään. tai ehkä tiedätkin. olen tuijottanut ruutua nyt noin kaksikymmentä minuuttia.
eikö rannalla seisojat ole niitä, jotka pelkäävät haukia ja haita? parempi minusta pärskiä. ja sitä paitsi: kalat asettuvat toistensa lähelle pysyäkseen lämpiminä.
Asettuvatko? En usko. En ole ikinä nähnyt kaloja niin lähellä toisiaan, mutta toisaalta, no, en ole kala enkä tunne kalojen outoja tapoja. Joskus ajattelin niitä paljon, mutta ehkä ne olivat enemmän metaforisia tai symbolisia kaloja.
Ei kannata tuijottaa ruutua niin pitkään. Silmät tulevat kipeiksi.
Eikä sanaakaan siitä, kuinka pitkään itse tuijottelen valkoisia taustoja miettien jotain fiksua sanottavaa. Turhaan!
hei herra,
VastaaPoistanyt on käynyt niin Hullusti, että me minun hyväsydämisen Serkkuni kanssa seurataan molemmat innokkaina tätä sinun kirjoitteluasi. ja mietitään ja pähkäillään et kuka sie oot. kun sie voisit olla ja sitten et kuitenkaan.
no minä lupasin hoitaa likaset hommat aluksi ja selvittää että kuka sinä olet ja oletko oletko jostain päin tamperetta kenties (kun miten minulla on sellainen ajatus vain päässä?)
ja SerkkuHyvä hoitaa sitten loput.
nyt kun tämän luin, niin Saattaa kuullostaa aika pelottavalle. mutta tämä on nyt Missio. ja me halutaan pelastaa sut! (sitä sä olet vain odottanut koko ajan, et vain ehkä tiennyt sitä itse vielä)
päätä eikä häntää näy taaskaan olevan (rönsyily on taitolaji)
joten lopetan tähän nyt.
melkein.
olen nyt taas saanut aikaan sopan ja sekoittanut sinne sormeni. ihan kuin ne eivät vielä missään sopassa olisi ennestään.
(serkku, sano sinä jotain kaunista ja hienoa tähän väliin)
Teidän kommenttinne oli minusta jotenkin hulvaton. Vaikea sanoa miksi, mutta ei se minusta pelottavalta kuulostanut. Paitsi se, että tarvitsen pelastusta, se kuulostaa aina epäilyttävältä. Vaikka en minä sitä oikeastaan kiellä, mutta kun ei sitä koskaan tiedä, että mihin sitä tästä pitäisi pelastua.
VastaaPoistaSiitä olen ehdottomasti samaa mieltä, että voisin olla ja en sitten kuitenkaan. Vähän minkä suhteen tahansa.
Kumma juttu.
Mutta hei, olen Joni, ja Tampereella minä tosiaan asun.
hei,
VastaaPoistaolen wilma raumalta.
hauska tutustua.
ja ps. jos ensin pelastetaan sut toiselle rannalle. kun et kuitenkaan kalastaessa käytä pelastusliivejä <;
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistanyt on mun aika astua esiin ja tunnustaa osallisuuteni.
VastaaPoista(vaikea keksiä mitään hienoa tai kaunista, kun ei sovi suuhun, saatika mitään hulvatonta. suorituspaineita)
mutta hei, olen sanni, serkku, ja olen syyllinen. hauska tutustua!
tässä kommentissa ei ole mitään järkeä.
nyt on laadittava strategia. tai laatikaa te. joo?
Hei. Hei.
VastaaPoistaTotta, en käytä kalastaessa pelastusliivejä, enkä pyöräillessä kypärää. Mutta entä te? Sanni, luin sinun juttujasi (jotka olivat hienoja, kauniita ja hulvattomia), et sinäkään vaikuta rannalla seisojalta.
Kenellä on järkeä, kenellä ei.
asetit hyvän kysymyksen, et tiedäkään. tai ehkä tiedätkin. olen tuijottanut ruutua nyt noin kaksikymmentä minuuttia.
VastaaPoistaeikö rannalla seisojat ole niitä, jotka pelkäävät haukia ja haita? parempi minusta pärskiä.
ja sitä paitsi:
kalat asettuvat toistensa lähelle pysyäkseen lämpiminä.
Asettuvatko? En usko. En ole ikinä nähnyt kaloja niin lähellä toisiaan, mutta toisaalta, no, en ole kala enkä tunne kalojen outoja tapoja. Joskus ajattelin niitä paljon, mutta ehkä ne olivat enemmän metaforisia tai symbolisia kaloja.
VastaaPoistaEi kannata tuijottaa ruutua niin pitkään. Silmät tulevat kipeiksi.
Eikä sanaakaan siitä, kuinka pitkään itse tuijottelen valkoisia taustoja miettien jotain fiksua sanottavaa. Turhaan!
mursut ainakin asettuvat, ja ainakin haluan uskoa, että kalatkin (kun muutenkin tekevät kaiken niin ärsyttävän oikein.
VastaaPoistaei sanaakaan siitä, kuinka sanoja on harkitsevinaan niin tarkkaan mukamas. se on paitsi turhaa, myös noloa. ei saa tunnustaa!
perjantaihuumaa tampereen yössä. onnea matkaan!