Haisee koiruohon imelä tuoksu. Ulkona lokit kirkuvat. Minun pitäisi mennä nukkumaan, vaikka en ole erityisen väsynyt. Kirjoittaminen on kankeaa. Jos Henri olisi tässä nyt, hän kirjoittaisi jotakin. Hän ei koskaan mennyt nukkumaan. Hän ei koskaan ollut selvä. Hän ei syönyt mitään. Hän pystyi tekemään normaaleja asioita vain näyttelemällä niitä, suhtautumalla siihen kuin huvittavaan lomaan. Hän kontrolloi minua keskinkertaisuuden pelolla, mikä tietysti teki minut vain entistä keskinkertaisemmaksi. Vetäydyin johonkin välinpitämättömyyden marginaaliin, jossa tunnun vieläkin asustavan.