Alkuhuokaus

Olkoon tämä merkintä tämän päivän hyvä tekoni. Mutta kenelle? Muille tuskin, minulla hädintuskin. Mutta on tämä sentään teko, sekin on hyvä. Minun piti aloittaa uusi blogi, mutta nimien miettimiseen uhkasi mennä niin pitkä aika, etten olisi viitsinyt enää kirjoittaa mitään nimen keksittyäni.

Keväällä kävin vähän aikaa ryhmäterapiassa masennuksen vuoksi. Voin hetken aikaa paremmin, ja se taisi johtua eniten siitä, että minun täytyi joka päivä arvioida mielialaani asteikolla yhdestä kymmeneen. Ne eivät vaihdelleet kovinkaan dramaattisesti, enkä muista mihin ne pienetkin vaihtelut liittyivät. Opin joka tapauksessa arvioimaan oloani paremmin, olemaan siitä tietoisempi. Elämä ei tuntunut pelkästään veltolta tarpomiselta paksussa sumussa. Saman huomasin lukiossa, kun kirjoitin säännöllisesti päiväkirjaan. (Silloin ehkä myös addiktoiduin surumielisyyteen, koska siitä pystyi kirjoittamaan hyvin... iloisena sai aikaan vain ankeaa tekstiä, masentuneena ei mitään.)

Ystäväni tulee käymään illalla. Ryyppäämme, siis. Olen jouluaaton aatosta asti juonut joka päivä, humalaan asti tosin vasta viimeisinä kolmena päivänä. Minun piti aloittaa jotenkin kurinalaisempi elämä eilen, tai edellispäivänä, en muista. Eilen join, kuuntelin musiikkia, surffasin netissä (joka on tyhjänpäiväistä puuhaa... mielekkäämpää olisi opetella vaikka irkkaamaan taas). Tänään en ole muuten vain saanut mitään aikaan. En oikein edes tiedä, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Kirjoittaa yksi essee loppuun, suunnitella kandintyötä, mutta nekin ovat aika epämääräistä puuhaa. Joka tapauksessa koko ajan tuntuu, että pitäisi olla tekemässä jotakin muuta. Useimmiten se pitääkin paikkansa, koska useimmiten en tee mitään. Täytyisi päästä liikkeeseen ja pysyä liikkeessä. Harjoituksen puutteen vuoksi kirjoittamisestakin on tullut uskomattoman kömpelöä, melkein yhtä kömpelöä ja vaivalloista kuin puhumisesta. Ellen sitten ole kehittänyt itselleni jotakin aikuisiän kokonaisvaltaista änkytystä. Ehkä olen tappanut pääni pillereillä, joita joskus harrastin. Näh, olen laiska paska. Hermostunut veltto, joka ei pysty istumaan paikoillaan kovin pitkään. Neuroottinen erakko. Lämmin ja avoin poissaoleville ihmisille. Olen oppinut vain lykkäämään asioita seuraaviin päiviin.