joni.lanki@gmail.com

24.4.2016

Keskustelu täysikuun aikaan kaukaisessa metsässä

– Montako kärpäsentoukkaa tarvitaan yhden haavan parantamiseen?
– Sitähän me olemme täällä selvittämässä.
– Taitavat olla matoja sittenkin...
– Niitä tulee koko ajan lisää.
– Ovatpa värikkäitä veijareita!
– Vieraassa ympäristössä oikein tuntee kuin aistit avartuvat... Tuoksut, värit...
– Eräänlainen syvä ymmärrys omasta rajoittuneisuudestaan, omasta pienestä maailmastaan, niin.
– Kivut korostuvat myös.
– Eikö pikemminkin tutussa ympäristössä?
– Ehkä, en tiedä.
– En minäkään. En pysty ajattelemaan kunnolla... Sattuu niin! 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti