joni.lanki@gmail.com

21.11.2014


Sanon olevani teennäinen mutta en ole siihen tarpeeksi vilpitön. Rakas ystävä, kirjoitan sinulle kaukaa, niin kaukaa, etten minä yllä sinne. Miksi lavasteet ovat sinut erottaneet, miksi eläydyt, rakas ystävä, kysy minulta kysymykset jotka kysyn sinulta sillä minulla on vain peilikuvan välitön yhteys. Tule nähdyksi ettei luoksesi tulla. Sinut on löydetty, sinua ei enää etsitä. Lehahda lentoon, pikkulintu, piiloudu kauemmas, paskiainen, paskiaislintu, sinä joka et ymmärrä minua, et ymmärrä, että en voi pyrähtää, paeta.


Rakas ystävä, kirjoitan sinulle kaukaa, siitä on kauan aikaa, enää jäävuoret lipuvat ylitsemme. Atlantiksen jälkivaikutuksia, vajoamista yhä meidän kurimukseemme. Seinillä on häkkejä, lediterraarioita, joissa meidät pidetään. Kiduttamisemme tapahtuu ohjaamosta käsin, tiettyjen sääntöjen mukaan. Kun pakenemisen hetki tulee, me jatkamme kidutusta, koska se on viisainta, mutta poistamme siitä kaiken säännönmukaisuuden, koska se on viisainta. Älä työnnä päätäsi pelastusrenkaaseen. Pidä mahdollisuutesi avoimina.


Rakas ystävä, mitä sinulle kuuluu? Mitkä haavasi vuotavat tänään? Kenen nähden riisut vaatteesi, keneltä salaat alastomuutesi, jolla kätket minkä paljauden? Mitä sinulle kuuluu tänään? Mille haavalle vastaat kuin kysymykseen? Mille kysymykselle olet vastaus, kuka tätä vastaamattomuuttasi kysyy? Ja mihin vastaukseen halusi vastata tyrehtyy? Miksi vastailet? Miksi jahkailet? Tiedätkö, kysymykset ovat kuuroilla korvilla?


Rakas ystävä, soitan sinulle myöhemmin. Soitan, kun en enää erota mustaa lankaa valkoisesta, silmieni väriä hukkuneen ratikkakuskin sinisistä kohmeisista kasvoista, soitan kun en enää tiedä soittaako vai sylkeäkö aivojeni jäänteet pois kurkun perältä. Rakas ystäväni, selailtu sivuni, samaistumisen välikappaleeni, myötäelämisen osatotuus, rakas ystävä, ystävyydet jatkuvat, kun aina jää jotain sanomatta, reikiä, joiden läpi puhallan savua tuntemattomille kasvoille.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti